UUSI HALLITUS
Jäsenet: Kari, Tuuli, Ossi, Tiina. Varajäsenet: Barbi, Rado.

Erik kartoittaa tuuralla jäätä 1.12.2010

Meren jäälle pääsimme Tuulin kanssa tiedustelemaan 1.12. Teimme lenkin Hanasaaren selältä aina ’Kolmelle pienelle talolle’ ennen Suvisaaristoa. Tuura osoitti jään olevan kauttaaltaan 15cm paksua, paitsi paikoissa jossa sitä oli vähemmän tai ei olleenkaan! Tämä kartoitus osoittautui sangen tärkeäksi tulevaa purjehduskautta ajatellen, koska pari päivää myöhemmin kaikki oli lumen peitossa ja itsenäisyyspäivänä sitä oli jo 20cm. Sitä ennen pääsimme kuitenkin luistimilla purjehtimaan useana päivänä pitkin Mellstenin rantaa.

Itse lähdin jo hyvissä ajoin ennen joulua Andaman meren jäättömille vesille. Palstallamme Jarkka kertoo purjehtineensa joulupäivänä Laajalahdella.

Omassa lokikirjassani seuraavat purjehdusmerkinnät ovat  11. ja 16.1, jolloin kävimme Ossin kanssa Rysäkarilla.

UUDET JÄÄT

Mellsteniin kertyy taas paksu lumikerros ja tuulet pysyvät heikkoina. Mutta Lauttasaaresta pääsee luistimilla jäälle. Ja ulkona syntyy uusia kantavia jäitä. Teemme retkiä väylän yli Koirasaarelle sekä luistellen että purjehtien.

Jonas hyppää, matkalla Koirakarille! Myrsky vie mennessään vanhat lumiset jäät ja tilalle saatiin sileät.

Parhaat jäät ovat nyt väylän ulkopuolella ja yksi retkistä vie Stenskärille asti. Eletään helmikuuta ja yli 20C pakkasia ja kirkkaita päiviä; talvea parhaimmillaan!

WISSA 2011

WISSA:n jää- ja lumipurjehduksen MM-kisat Saimaalla lähestyvät. ESW:n edustajina sinne lähtevät Tuuli Laukkanen, Ossi Pöllänen, Janne Saastamoinen ja Erik Uddström. Lisäksi Martin Finell, joka Kitewingin edustajana muutenkin on paikalla. Janne, olkapäänsä jo alkutalvesta loukanneena toimii meidän yleismiehenä: kuvaajana, kokkina, saunanlämmittäjänä jne. Paikkakunta on Oravi. Majoitumme isoon hirsimökkiin, jonne ent. kantakommodorimme Heguli Poutanenkin löytää tiensä. Ei niinkään kilpailemaan vaan puhumaan. Taloon majoittuu myös leijailijat Teemu sekä Kalevi ja Konrad Eestistä.

Wissa startti kolmioradalle lumessa rämpien. Oravi, 28.2.2011

Kisapaikka on runsaan kilometrin päässä, jonne mennään autolla jäälle. Jäätä on liki metrin ja lunta sen päällä lähes saman verran. Kisat ajetaan sekä kolmioradalla lumessa että auratulla Short Track radalla luistimilla. Järjestäjien valinnat ei alkuun mene ihan nappiin: heikoilla tuulilla tulee komennus lumiradalle jonne hädin tuskin lumen läpi pääsee rämpimällä ja kovilla tuulilla ajetaan slalomia jäällä. Haasteita itse kullekin.

Short Track radalla kamppailaan! Draksegel vs Kitewing

Ruotsalaiset ovat edustettuina suurella joukkueella, joista kaksi masteria purjehtii ns. draksegelilla, 8,8m2 isolla  leen puolelta purjehdittavalla purjeella. Kaikilla ruotsalaisilla on myös korkeat luistimet.

Vievät myös mitalit, paitsi meidän Tuuli, joka ottaa hopeaa kummassakin sarjassa. Nopeuskisassa Tuuli on kolmas ja paras nainen. Raumalaiset Rainer ja Juho Salo napsivat myös hopeaa ja pronssia..  Ei ollut mitään virallista Grandmaster sarjaa, josta olisi tullut 1. ja 2. sija ESW:lle J. Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan WISSA:n sivuilta.

VP LAUKKASEN MUISTOKISAT
Kisat ajettiin viimein ajettua hyvissä 5-8m NW tuulissa Mellstenissä 26.3. Kisaan osallistui yhdeksän jäsentä.

VP Laukkasen muistokisat ajettiin Mellstenissä upeassa kelissä.

TÖRMÄYS
Kisan jälkeen lähdetään Havajille ajamaan vapaata. Hannu Nurmiviita törmää täydellä vauhdilla meikäläiseen, joka jaloilleen nostettuna saa purjehtia maihin katkenneella ristisiteellä. Seuraavana päivänä 27.3. oli vielä huippuolosuhteet Mellstenillä, ikkunasta katsoen.. En tiedä jatkoiko kukaan enää purjehtimista tämän jälkeen, ei mitään merkintöjä siitä palstalla.

Vahinkoja meidän piirissämme on näiden 15-16 vuoden aikana sattunut niin aniharvoin että lajia voidaan pitää yhdestä kaikkein turvallisimmista lajeista  mitä talvella voi harrastaa. Nyt kuitenkin yksi lisä varoneuvo: pitäkää etäisyyttä muihin, etenkin jos näette ratalaudan lähestyvän.

Tulevan kauden jäitä odotellessa,

Westendissä 12.7.2011
Erik Uddström, kommodori

Course-race (rata) ajettiin syvässä lumessa, joka kahtena vähätuulisena päivänä imi mehut jokaisesta kilpailijasta (jo luistelu parin km päässä olevalle lähtölinjalle oli monelle saavutus). Kovatuulisina päivinä rata toimi hyvin kuoppaisuudestaan huolimatta. Kisa ajettiin vain kahdella kääntömerkillä, mikä lisäsi sen haastavuutta.

Slalomrata ajettiin luistimilla auratulla jäällä. Tämä kisamuoto nopeatempoisuudellaan ja katselijaystävällisyydellään on selvästi tulevaisuuden laji. Kisaan osallaistui myös kaksi ruotsalaista drak-segeliä (8,8 m2 lee-puolelta purjehdittava seiliä) jotka toivat oman säpinänsä kisaan. Tosin ovat niin isoja että helposti peittävät muut, mutta kaverit olivat myös niin taitavia että ei voi kuin nostaa hattua! Toinen asia on sitten että pitäisivätkö ne olla omassa luokassaan.

KITEWING TULOKSET

RATA
Yleinen sarja:
1. Peter Klingvall, Ruotsi
2. Rainer Salo, Suomi
3. Juho Salo, Suomi

Naiset:
1. Jenny Back, Ruotsi
2. Tuuli Laukkanen, Suomi
3. Oksana Labokho, Venäjä.

Grandmasters: (epävirallinen sarja)
1. Klaus Faist, Kanada
2. Erik Uddström, Suomi
3. Taisto Ketolainen, Suomi
………………………………………………………………………….
SLALOM
Yleinen sarja:
1. Lars Fromell, Ruotsi (draksegel)
2. Alexander Salin, Ruotsi (draksegel)
3. Rainer Salo, Suomi (kitewing)

Naiset:
1. Jenny Back, Ruotsi
2. Tuuli Laukkanen, Suomi
3. Sarah Pergelius, Ruotsi

Grandmasters: (epävirallinen)
1. Erik Uddström
2. Klaus Faist
3. Taisto Ketolainen
………………………………………………………………………….
NOPEUS-kisa:
1. Magnus Nordström, Ruotsi
2. Peter Klingvall
3. Tuuli Laukkanen

Ensimmäisessä numerossa mm.:
• Lyhyt katsaus siipipurjeen historiaan
• Calle Fogelholm – mies siipiemme takana
• Kilpailutoiminta ja MM-kisat Riikassa
• Vauhdin hurmaa ja alleille kyytiä – Sopiva laji naisillekin
• Matkakohteita
• Mikä ihmeen ESW?

Aukaise lehti (pdf): SIIVELLÄ nro1

Koska ja missä purjehdit itse ensimmäistä kertaa siipipurjeella?

Millainen tämä siipi oli?
Se oli Samin ensimmäisiä prototyyppejä, dacronpurje alumiinirikillä.

Miltä tuntui, oliko vaikea oppia?
Opin lajin yllättävän helposti mikä varmaan johtui siitä että minulla oli purjehduskokemusta jo vuodelta 1953.

Oliko silloin lajin harrastajia enemmänkin?
Ei, Sami oli lajin ja tuotteen alkuperäisenä keksijänä ainoa harrastaja Suomessa.

Millainen oli keli ja millaiset vermeet oli jalassa, muistatko?
Hyvä keli ja vauhti, käytin omia laskettelusuksia.

Mikä sai sinut uskomaan tähän vempeleeseen?
Samin alkaessa siipipurjeen kehityksen1986 heittäydyin 1987 hänen yhteistyökumppaniksi pelkästä kiinnostuksesta tähän purjeinnovaatioon jossa näin selviä markkinointimahdollisuuksia. Insinöörinä teki mieli osallistua tuoteidean kehitystyöhön ihan konkreettisesti. Lisäksi yrittämisen halu oli varmaan päämotiivina.

Kuinka tieteellinen tai kokeellinen tämä kehitystyö alussa oli?
Sami teki1986-87 uranuurtavaa kehitystyötä kellariverstaassaan rakentamalla useita prototyyppejä joita hän testasi jäällä vapaa-aikana. Tulin mukaan tähän kehitystyöhön sopivassa kehitysvaiheessa koska olin samanaikaisesti alkanut riippuliitämisen harrastuksen ja siinä sivulla ryhtynyt riippuliitimien maahantuojaksikin. Siipipurje voidaan sanoa olevan riippuliitimen pienempi veli, molemmat ovat symmetrisiä siipejä joihin vaikuttavat samat aerodynamiikan lait. Näin riippuliitämisen harrastukseni antoi vauhtia siipipurjeen lopullisen muodon löytämiseen. Myös eräät komponentit kuten siiven kaarevat kärjet ja esitaivutetut putkilatat on ’lainattu’ riippuliitimistä. Siipipurjeen lopullinen tuotteistus perustui lukuisiin käytännön purjehdustesteihin jäällä ja tuntureilla eikä mikään tuulitunnelitesti olisi korvannut näitä käytännön kokeita.

Mitkä olivat vaikeimmat knopit?
Ne liittyivät esimerkiksi tuotteen lujuuden ja painon optimointiin, purjehdusominaisuuksiin sekä turvallisuuteen. Siipipurjeen tulee toimia hallitusti ja turvallisesti hyvin vaihtelevissa tuuli- ja lumiolosuhteissa. Materiaalivalinnat ovat olleet syynissä sekä luujuuden, painon että valmistuskustannusten kannalta.

Muistatko millaiset mielikuvat tämän purjeen tulevaisuudesta päässäsi liikkui?
Kyllä minä alkuvuosina haaveilin lajin nopeasta suosion noususta.

Miten tämän päivän todellisuus vastaa niihin?
Olemme tänään, 24 vuotta tämän purjekeksinnön synnyn jälkeen, tulleet vasta siipipurjehduksen evoluution alkupäähän, laji tulee vielä kasvamaan ainakin satakertaisesti nykyisestä määrästä.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohdat siiven parissa?
Ensimmäinen kohokohta oli Samin ja minun kehittämän SKIMBAT siipipurjeen palkitseminen Best Design palkinnolla ja lajin valinta WISSAn (World Ice and Snow Sailing Association) kisalajiksi 1994, vain vuosi Skywings Oy:n perustamisen jälkeen. Toinen kohokohta oli 1995 Sitran ilmoittaessa että saan heistä yritykseni rahoituskumppanin.

Mitkä mahdolliset pettymykset?
Riskirahoituksen saannin vaikeus liiketoiminnan kehittämiseen yrityksen alkuvuosina oli ehkä suurin pettymys minkä takia jouduin ottamaan melkoisen taloudellisen riskin. Myös yrityksen johtamiseen myöhemmin liittyvät ristiriidat ovat välillä tuottaneet pettymyksiä, enkä ole täysin välttynyt ikärasismin esiintymisestäkään.

Entäs yllätykset?
Positiivisimpiin yllätyksiin kuuluu ilman muuta lajin leviäminen perustamani yrityksen ja ulkomaisten yhteistyökumppanien toimesta lähes globaaliksi ja aluevaltaus maapurjehdukseen perinteisen talvipurjehduksen rinnalle. Lajin muuttuminen action sports urheilumuodoksi nuorison huikeiden temppujen ja hyppyjen ansiosta on myös ollut positiivinen markkinoiden aikaansaama yllätys.

Olet jo likimain aikuinen, oletko jo keksinyt kaiken?
Vaikka lähestyn 70v, en pidä omaa osuuttani suinkaan ’valmiina’ innovoinnin ja tuotekehityksen kannalta. Toin syksyllä uuden pienen siipipurjeen (4CE) piirustukset Kitewing Sportsin toimitusjohtaja Martin Finellille ja tuote on nyt myynnissä vuoden 2010 tuotevalikoimassa.

Mitä vielä halusit tuoda markkinoille?
Työni tulee jatkumaan vielä pitkään lähinnä niinsanotun low-cost tuotteen kehittämisen osalta, jossa tavoitteena on tuotteen massajakelu tavallisten urheilukauppojen ja -ketjujen välityksellä.

Se varmaan liittyy lähitulevaisuuteen? Siitä en uskalla vielä sanoa mitään, rimamme uuden siipimallin hyväksymiseen markkinavalmiiksi tuotteeksi on verraten korkea. Yrityksellämme on lähes 50 susi-prototyyppejä varastossa joista ei ole syntynyt markkinatuotteita siksi että ne eivät ole riittävän helppokäyttöisiä tai turvallisia.

Uskallanko kysyä millainen visio sinulla tuotteen kehittäjänä on lajin tulevaisuudesta?
Uskon että siipipurjehdus lajina on vasta kuten jäävuoren näkyvä piikki, niin hauska ja helppo laji se on kelle tahansa joka nauttii ulkoilusta ja vauhtilajista. Laji on täysin ekologinen emmekä koskaan joudu maksamaan hissimaksuja!

Muistatko jonkin anekdootin siipiurasi varrelta?
Istuessani Otaniemen teknologiakylän kahvilassa juttelemassa tuttavan konsultin Antti Leskisen kanssa käynnistämästäni projektista, Antti tokaisi spontaanisti ”älä vaan kerro tuosta minun pojalleni, hän hurahtaisi varmaan heti tuollaiseen lajiin”. En voinut olla soittamatta hänen pojalleen ja pian Vesa Leskinen oli mukana sekä rakentamassa siipipurjeiden ensimmäistä valmistussarjaa että osallistumalla lajin kisoihin ylivoimaisin tuloksin. Vesa on muistaakseni voittanut liki kaikki siipipurjehduksen kisat mihin on osallistunut, mukaan lukien noin kymmenen Suomen ja maailman mestaruuskilpailua.

Lopuksi helppo kysymys: Mistä pidät elämässä?
Rehellisistä ihmisistä, suurista haasteista, aurinkoisesta säästä, hiljaisesta mökkielämästä ja leikeistä lastenlasteni kanssa.

SiipiWeikot vietti viikonlopun Säkylän Pyhäjärven turvallisella jäällä (paksuutta 60-90cm). Perjantaina paikalle tulleet pääsivät nauttimaan auringonpaisteesta ja hyvästä tuulesta. Illan karaokesta ja ‘lehtikatsauksesta’ saavat kertoa paikalla olleet. Me saavuimme paikalle vasta lauantaina ap, jolloin keli oli jo muuttunut sateiseksi. Tuuli oli puuskainen, mutta saimme purjehdittua 2 tuntia vauhdikkaasti. Sitten alkoi lumisade, joka vei tuulen mennessään ja ajoi meidät mökkiin välipalalle. V-P paistoi Säkylänjärven ahvenia ja muikkuja .. namnam!!!

Ja sitten leijat esiin. Ei tuullut ei. Nyt on ainakin leijojen narut on suorat, tuuli katosi kun lumisade yltyi. Ykä sai viritettyä Ossin leijan pelikuntoon ja Tuuli sai Tiinan leijan pelikuntoon.

Säätämispäivän jälkeen lämmitimme puusaunan ja viritimme illallisaikataulun earth hourin mukaan.

MENU oli:
Graavilohi&sinappikastike ala ‘Koksu’,
Pestyt perunat powered by ‘Ossi’, Hallusinaatiomarinoidut herkkusienet ala ‘Tuuli’
Halstratut muikut ja perunasallaatti
Pellillinen Lapin narskuvaa leipäjuustoa ja lakkahilloa ala ‘Rai-Rai’

Keittiömestareiden suosittelemat juomat: hyvät kalaviinit, Thai-visky, konjamiiniä, örttilikööriä ja kahvia&teetä + muut (perskeleesti kaikkia)

Perinteisen pulmatehtävä oli tällä kertaa ratktaista Tiinan uuden trapetsin käyttötarkoitus. Valehtelijoiden klubi oli taas täydessä vauhdissa

Hyvä illallinen sulateltiin Pyhäjärven jäällä piirtäen puhtaaseen lumeen ‘normaaleja’ kuvioita. Viime vuoden yökävelyllä koettiin enemmän jännitystä – tänä vuonna enemmän luovuutta.

Sunnuntaiaamuna oli rauhallista mökissä sekä jäällä – kukaan ei kuorsannut ja ei tuullut.

Pyhäjäven lumisade piti siipemme parkissa yön yli ja aamulla kaivettiin ne hangesta. Tuuli ei yltynyt, joten nostimme kuoharilasilliset onnistuneen viikonlopun kunniaksi.

- Tuuli ja Tiina